Seikkailukertomus: Nokkulin seikkailut (kesken)

 

Tapahtuma paikat: Tampere, Särkänniemi, Porin metsä, Meri-Pori, Hevosluodon viljelymaat, Porin keskusta, Luvia

Seikkailukertomuksen henkilöt:

Nokkuli, päähenkilö, vanha viisas varisuros

Nappi, Nokkulin naaras, kiltti naarasvaris

Laikku, Napin ja Nokkulin vanhin poikanen, Urosvaris

Pitsi ja Tero, variskaksoiset, Laikun pienemmät sisarukset

Merilokki rosvoileva tamperelainen

Parvi naakkoja

Bingo, kaupunkivaris joka luulee olevansa kukko ja kiekuu 

Keltasirkkupariskunta jotka puolustaa pesäänsä 

Kanahaukka

Räyskä 

Jaska, varisrosvo joka ryöstä puutarhureiden eväät ja istutukset

Naurulokkeja, jotka kiusaa varispoikasia 

Harmaalokkiyhdyskunta joka asustelee voimalaitoksella

Pähkinähakki joka on nokkulin vanha ystävä

 

 

On kylmä talvi ja Nokkuli lentää Tammelan yllä etsimässä ruokaa. Nokkuli toivoo löytävänsä siemenherkkuja linturuokintapaikalta mutta viherpeipot ja talitiaiset söivät kaiken jo. Nokkuli lähtee etsimään metsästä hiiriä lumihangen koloista. 

Hiiriä ei näy mutta tuuhean kuusen latvassa istuu toinen varis.

"Näkyykö ruokaa sieltä?" Nokkuli kysyy varikselta.

"Ei paljon mutta jos tulisit lähemmäs ei tarvisi huutaa" vastasi varis kiltisti.

Kun Nokkuli tuli lähemmäs niin huomasi että naarasvaris tärisee kylmästä. "Mennään rautatieaseman rakennuksien katolle lämmittelemään. Koskipuistossa saattaa olla vanha nainen joka tuo aina leipää linnuille".  

"Kuulostaa hyvältä, mennään. Muuten nimeni on Nappi mikä sinun nimi on?"  

"Olen Nokkuli" hän vastasi iloisesti. 

 

 On kulunut pari viikkoa Tampereella ja Nokkuli ei ollut enä yksinäinen, koska Nappi kulki aina hänen kanssaan. 

"Muuten oletko koskaan käynyt Porissa, sieltä saa aina löydettyä jotain ruokaa" Nappi kysyy. 

"Mistä tunnet Porin?" Kysyy Nokkuli.

"Olen porista kotoisin ja minun vanhempani asuu siellä" vastasi Nappi 

Nokkuli miettii vähän. Heillä saattaa olla hyvä kunto vaikka ruoka oli talvella niukasti, joten lento Tampereelta Poriin pitäisi onnistua. He voi aina levähtää matkalla jos tarvii. "Lähdetään vaikka heti!" huudahti Nokkuli.

 

Matka meni hyvin nopeasti ja sääolot oli suotuisat. He oli väsyneitä joten ne istuivat puuhun ja naakaparvi tuli puuhun. Linnut nukkuivat. Aamulla ne heräsi kiekumiseen. "Ei täällä mitään kukkoja voi olla kun on talvi" Nappi sanoi Nokkulille ja lähti Kirjurinluodon suuntaan etsimään ruokaa. 

Kirjurinluodossa oli liikaa lapsia talvileikeissä mutta Polsanluodosta löytyi ruokintapaikka ja ne söi sieltä siemeniä, muta ne kuuli kiekumista yhä edelleen ja niin ne meni katsomaan ympärilleen. Oudointa oli että kiekuminen kuului latvasta niin ne meni latvan suuntaan ja näki variksen.